Radassa oli 12 estettä. Erikoisesteitä ei sinäänsä ollut, mutta yksi este oli tukki, joka piti siis ensin mennä pienen mäen päälle ja siitä alaspäin hypätä. Verryttelyssä Alpo kielsi kahdesti sille, tai oikeastaan meni vaan ohi, kun ei vielä tajunnut ideaa. Ekan kerran kun koitettiin mennä mäelle Alpo vaan hyppäsi väeltä alas ja oli silleen " Koita hei ratsastaa kulmiin, ei me näin kukkulan yli voida oikaista!" Kolmannella kerralla mentiin vain käynnissä katsomaan ja sen jälkeen päästiin hyppäämään se kahdesti.
Rata alkoi koivupystyllä, jonka jälkeen tuli linja. Nelosen jälkeen tultiin uudestaan linjan ensimmäinen este ja siitä tukille. Siitäkin päästiin sitten yli, onneksi. Tukin jälkeen tuli okseri ja sitten sarja. Sarjan jälkeen alkoi uusinta jossa mentiin linja, nelonen uudestaan ja viimeisenä okseri joka tuli tukin jälkeen. Tuli nollarata.
| Tässä se kauhea tukki... |
| Isoja hyppyjä |
Oikeastaan, kun me lähdettiin kisoihin, niin ajateltiin että
1. Ei tarvitse voittaa.
2. Ei tarvitse sijoittua.
3. Ei tarvitse tulla puhdasta rataa.
4. Ei tarvitse päästä maaliin asti.
Ei siis odotettu mitään ihmeellistä suoritusta, kun Alpo ei ole meillä vielä neljääkään viikkoa ollut ja ollaan hypätty sillä 5 kertaa. Mutta sitten radan jälkeen mulle sanotiin että oon johdossa. Aika kiva tunne.
Meidän aika oli toisessa vaiheessa jotain 25.90s. Ja sitten oli aika kivaa kun meidät pyydettiin palkintojenjakoon. Ja sitten vielä sinivalkoinen ruusuke mukaan. Se oli aika hyvä ensimmäinen kisakokemus.
Kisojen kuraisuudesta muistuttaa kyllä se, että ruusuke putosi Alpon suitsista lätäkköön jo palkintoenjaossa ja on nyt likainen:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti